Yhteystiedot

puheenjohtaja Martti Tulonen, masatu@wippies.fi

sihteeri Aila Oksanen,
ailaoksanen@hotmail.com

Uusimmat kuvat

sso_ylikulma
Ylikulman osuuskappa
img367
img301
img286
A.Voitto_tikut
v 1932 tulva Impolan Haalin kohdalla.
Ylikulman koulukuva n 1935.

Kaupin linna

Uljaasti Kauppi-herra ratsastaa linnastaan
ja poikasensa pieni on hällä seuranaan.
Kullasta loimet loistaa ja ohjat orhien,
hopeakengät hohtaa jaloissa ratsujen.

Mut rautaportti raskas se kiinni kumahti,
ylt`ympärillä kaiku etäällä vastasi.
Ja jouluaamun tähdet taivaalla kimaltaa,
kun Herran temppelille näin Kauppi matkustaa.

Vaan kummun alla Kauppi katsahti linnaan päin
ja riemu huulillansa hän haastelevi näin:
"Ei asuntoa moista maan päällä avaran !
Tuskinpa lintu lentäis, yl`linnan korkean."

Majasta matalasta nyt ratsun etehen
käy ukko harmaapäinen, apua rukoillen.
"Pois tieltä parempien" niin hälle ärjähtää
komea Kauppi herra, pois väistyy harmaapää.

Vaan poika pienokainen se kysyy taatoltaan:
"Me voisimmeko tulla noin kurjiks milloinkaan ?"
"Hikoilla taivaan Herra kyll` aika lailla sais,
niin syvälle jos meitä Hän sortaa koettais"
Näin vastas röyhkeästi ritari kerskaillen.
vaan vihdoin poikinensa hän saapui kirkollen.

Ja Kauppi poikinensa taas kulkee kotihin,
etäältä linnan vuori jo siintää silmihin.
Vaan kummastellen Kauppi nyt katsoo tuijottaa,
ei linnaa näy missään, ei harjaa korkeaa.
Poroksi palanunna, on linna julkinen,
kuin sormi tyhjä torni, vain viittaa taivaaseen.

"Kyll linna saadaan uusi ja kahta uljaampi"
niin mieli haikealla ritari huudahti.
Ja pian saha suihkaa ja kirveet heiluvat,
ja kivi kiveen liittyy ja muurit nousevat.

Vaan minkä työ ja vaiva, päivällä aikaan saa,
yöll` ilkamoiden peikot sen maahan hajoittaa.
"Mit` ompi tää ?" niin Kauppi, nyt huutaa raivoissaan,
"aseisiin miehet, joutuun, pois peikot ajakaa."
Ei kuule yksikään, kaikki vaan syöksyy pakohon,
vaan haltijoita vastaan, käy Kauppi pelvoton.

Mut katso kaikkialta nyt heitä kohoaa,
vedestä, mantereesta, jo täynnä heit on maa.
Puun oksilla he kiikkuu ja nauraa, irvistää
ja joka pensahasta, hänehen tirkistää.

Ritari kauhistuupi ja valjuks vaalenee,
hän miekan poies heittää ja kauas pakenee.
Hän kauan vielä kulki, niin kansa tarinoi,
keräillen armon leipää, min miero hälle soi.

Runon kirjoittanut Bernhard Fredrik Godenhjelm (1840 - 1912)
.